Uskonnoista

Teppo Vuori 18.08.2013

Kenenkään pyytämättä kerron, mitä ajattelen uskonnoista. En minäkään ole pyytänyt että niitä minulle tyrkytettäisiin, mutta silti joku liian usein yrittää.

Jumalista

Hyväksyn periaatteessa sellaisen mahdollisuuden, että voisi olla olemassa jokin Kaikkivaltias Olento. Kiirehdin korostamaan, ettei tätä pidä tulkita sen myöntämiseksi, että todella uskoisin tällaisen olennon olemassaoloon. Sekaannusten välttämiseksi en halua toistaa minkään yleisesti tunnetun uskonnon käyttämää nimitystä, enkä halua esittää pitkää ilmausta moneen kertaan, joten tästä eteenpäin Hypoteettinen Kaikkitietävä Kaikkivaltias Olento = Antú. (= aurinko Chilen ja Argentiinan eteläosissa elävien mapuche-intiaanien kielessä; myös yksi Euroopan eteläisen observatorion ESO:n neljästä suuresta kaukoputkesta.)

Olettakaamme siis, että Antú on olemassa, ihan vain nähdäksemme mitä tästä voisi seurata.

Antú on kaikkivaltias, mutta haluan määritellä mitä tällä tarkoitan: "Kaikkivaltias voi tehdä mitä tahansa mitä haluaa ja mikä on loogisesti mahdollista." Vaikka filosofit ovat yrittäneet tuota logiikkapuolta määritellä tarkemmin, minä en siihen ryhdy, vaan jätän avoimeksi sen mahdollisuuden, että kaikkivaltias voi määritellä logiikankin mieleisekseen. Silti en voi jättää logiikkaa kokonaan mainitsematta, koska muuten joku viisastelija kysyy voiko Antú luoda niin ison kiven ettei pysty itse sitä nostamaan (voi luoda, voi nostaa – ja voi määritellä sellaisen logiikan ettei tässä ole mitään ristiriitaa, vaikka tuo logiikka ehkä on ihmiselle käsittämätön). On tärkeää huomata, että kaikkivaltias voi mielensä mukaan myös jättää asioita tekemättä tai antaa niiden tapahtua niihin puuttumatta. Kaikkivaltius on potentiaalia, jonka olemassaolo ei riipu siitä käytetäänlö sitä johonkin. Mikään ei estä Antúa olemasta laiska.

Antún kaikkitietävyyteen on oletettava eräs rajaus: Antú tietää kaiken menneisyydestä ja nykyisyydestä, mutta tulevaisuutta edes Antú ei voi tietää yksityiskohtaisesti. Antú tietää mikä on mahdollista ja mikä ei, samoin erilaisten tapahtumien todennäköisyydet. Antúlla voi jopa olla suunnitelma tulevaisuutta varten. Yksityiskohtainen tieto tulevaisuudesta tarkoittaisi kuitenkin sitä, että kaikki on ennalta määrättyä ja oikeastaan jo tapahtunut, joten ihmiset eivät voisi vaikuttaa tuleviin tapahtumiin omilla päätöksillään. Tällä en pyri ottamaan kantaa todellisuuden luonteeseen, enkä väitä että minulla olisi erityistä tietoa Antústa – kysymys on vain siitä, että tämän tekstin kirjoittamisessa ei ole mitään mieltä, jos kaikki on ennalta määrättyä, joten minun on pakko olettaa toisin voidakseni jatkaa kirjoittamista. Mutta jos kaikki on ennalta määrättyä, minulla ei ollut valinnan vapautta äskeisen päätöksen suhteen.

Maailmankaikkeus ei voi olla olemassa vastoin Antún tahtoa, mistä ei automaattisesti seuraa että Antú olisi luonut maailmankaikkeuden. Antú ei välttämättä piittaa pätkääkään koko asiasta. Jos piittaakin, on aika vaikeaa kuvitella, että pieni ihminen suuressa maailmankaikkeudessa voisi olla Antún mielenkiinnon pääasiallinen tai muukaan kohde. Siinä tapauksessa ihmistenkään ei juuri tarvitse Antústa välittää. Tietysti joku voi väittää, että koko maailmankaikkeus on olemassa nimenomaan ihmistä varten. Ajan ja tilan mittasuhteet huomioon ottaen luulisi vähemmänkin riittävän. Epäsuhta on valtavasti suurempi kuin esimerkiksi absurdissa väitteessä "Ranska on olemassa tryffelien tuottamista varten". Tietysti maailmankaikkeuden mitoitus on voitu laatia ihan muita lajeja ajatellen, mutta sen mahdollisuuden tarkempi käsittely ei tällä hetkellä kuulu tähän aurinkokuntaan.

Jos olisin Antú, pitäisin ihmiskuntaa korkeintaan tilapäisenä kuriositeettina.

Entäpä jos Antú sittenkin on ihmisistä ja heidän tekemisistään kiinnostunut, vieläpä siinä määrin, että se – kuten monet uskonnot väittävät – asettaa ihmisille vaatimuksia, joiden täyttämättä jättäminen johtaa rangaistukseen, mutta joiden täyttäminen palkitaan?

Ei ole mitään erityistä syytä olettaa, että Antú on todellisuudessa oikeudenmukainen (= palkitsee antamiensa käskyjen noudattamisen ja/tai rankaisee niiden rikkomisesta), mutta jos ei ole, ihmiset eivät voi omalla käyttäytymisellään vaikuttaa Antún taholta saamaansa kohteluun ennakoitavalla tavalla, jolloin asian pohtimista ei olisi kannattanut edes aloittaa. Joudun siis olettamaan että Antú on oikeudenmukainen voidakseni kirjoittaa jotakin Antún ja ihmisten välisistä suhteista, ottamatta silti kantaa siihen mikä on totuus tästä asiasta.

Kaikkivaltiaana Antú voisi ilman mitään vaivannäköä saattaa tahtonsa jokaisen ihmisen tiedoksi henkilökohtaisesti, ja niin selvästi ettei asiasta voisi olla minkäänlaista epäilystä. Näin ilmeisesti ei ole tapahtunut. Sen sijaan on iso joukko ihmisiä, jotka väittävät että asia on kerrottu heille suoraan, tai joskus menneisyydessä toisille ihmisille, joilta he ovat tiedon saaneet. Yhteistä kaikille on se, että heidän näkemyksensä ovat niin vaikeaselkoisia että aina tarvitaan joku niitä selittämään, ja selitykset ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään. Tämä on niin heikko esitys, etten saata uskoa Antún olevan sen takana; luultavasti vähintään 99,99 % näistä jutuista on yksinkertaisesti ihmisten keksimiä. Siinäkin hyvin epätodennäköisessä tapauksessa että jokin selityksistä on oikea, sitä on perin vaikea tunnistaa. Kysyä sopii myös, miksei Antú rankaise väärien oppien levittäjiä jo heidän eläessään – uskontojen tarjoamat rangaistukset ja palkkiothan ovat aina tulossa vasta kuoleman jälkeen, mikä on ymmärrettävää, koska muuten joku voisi alkaa ihmetellä, miksi tässä elämässä jako näyttää usein menevän päinvastoin kuin olisi oikeudenmukaista.

Lait ovat ihmisten kirjoittamia, ja siksi epätäydellisiä, minkä vuoksi on luonnollista että niitä joudutaan tulkitsemaan. Antú pystyy ennakoimaan millaiset asiat ovat mahdollisia, joten jos olisi olemassa aitoja pyhiä kirjoituksia, niiden pitäisi tehdä asiat niin selviksi ettei mitään tulkintaa tarvita, eikä maailman muuttuminen voi koskaan tuottaa ilmiöitä, joita ei ole otettu huomioon.

Ristiriidat voivat toki olla vain näennäisiä. Voihan olla, että Antú haluaa eri ihmisiltä eri asioita. Mutta jos näin on, kukin ilmoitus kuuluu vain sen vastaanottajalle, ja sitä on turha levittää ihmisille, joilta Antú haluaakin jotakin muuta tai ei halua mitään. Jos olet saanut viestin Antúlta, ole onnellinen, mutta kunnioita viestintäsalaisuutta. Älä kerro muille. Ota myös huomioon, että kyseessä saattaa sittenkin olla aistiharha tai mielenhäiriö.

Jos Antú on luonut maailmankaikkeuden tavalla, joka edes etäisesti muistuttaa sitä mitä "pyhissä kirjoissa" kuvataan, miksi se on samalla luonut suuren määrän "harhaanjohtavia" todisteita (esim. fossiilit) maailmankaikkeuden ja elämän kehittymisestä aivan toisin? Miksi joidenkin ihmisten on mahdotonta uskoa, että monimutkaiset elämän ilmiöt ovat evoluution tulosta, mutta uskovat silmää räpäyttämättä että niiden luoja on olemassa ilman vielä monimutkaisempaa alkuunpanijaa?

Joissakin uskonnoissa sanotaan, että usko on nimenomaan uskomista johonkin, mitä ei voida todistaa. Tämä tarkoittaa sen myöntämistä, että kyseisen uskonnon opetuksille ei ole todisteita. Meidän pitäisi näin tärkeässä asiassa uskoa joitakin ihmisiä ja torjua toisten opetukset, ilman mitään objektiivista keinoa päätellä kenen sanoma on totta jos kenenkään. Ei ole ihme, että jotkin uskonnot vaativat sokeaa uskomista; näin poistetaan todistamisvelvoite jota olisi mahdoton täyttää.

Pariltakin taholta on esitetty, että asiat muuttuvat monimutkaisemmiksi, jos ihmisellä on vapaa tahto, jopa että ihmisen vapaa tahto rajoittaa Antún kaikkivaltiutta. Joudun taas tekemään oletuksen asioiden luonteesta: Ihmisellä täytyy olla vapaa tahto, jotta tällaisia asioita olisi mielekästä pohtia, koska muutenhan ihminen ei voisi vaikuttaa kohtaloonsa. Kun jo edellä totesin, että koko maailmankaikkeus saattaa olla olemassa vain siksi, että Antú ei ole halunnut toisin, ihan varmasti sama koskee ihmisiä. Olipa Antú ihmisistä kiinnostunut tai ei, ihmisen vapaa tahto ei voi mitenkään rajoittaa Antún potentiaalia kaikkivaltiuteen.

Kerrotaan että jotkut ihmiset kokevat suurta "sielullista hätää", johon uskonto voi tuoda lohdutusta. Sielun olemassaolo on hypoteesi, joka ei selitä mitään havaittavissa olevaa ilmiötä paremmin kuin muut selitysmallit, joten se voidaan hylätä tarpeettomana. Samalla katoaa kaikki "sielullinen hätä". Ottaen huomioon että sielu on uskonnosta itsestään lähtöisin oleva käsite, uskonto siis tarjoaa toivoa toivottomuuteen, jonka se on itse aiheuttanut. Tämä ei ole saavutus, jolla kannattaisi kehuskella.

Rukoileminen on useiden uskontojen olennainen osa, jolla näyttää olevan kaksi päätarkoitusta, asioiden kertominen tai pyytäminen. Jonkin asian kertominen rukouksessa asettaa Kaikkivaltiaan kaikkitietävyyden kyseenalaiseksi. Jonkin asian pyytäminen on vielä pahempaa, koska siihen sisältyy ajatus, että rukoilija tietää Kaikkivaltiasta paremmin miten jokin asia pitäisi hoitaa. Molemmat ovat nähdäkseni pahinta mahdollista ao. jumaluuden pilkkaamista, koska rukouksessa johonkin jumalolentoon uskova ihminen herjaa tai solvaa uskonsa kohdetta suoraan "päin naamaa". Tällaista voidaan pitää suoranaisena sisäpiirin petturuutena, kun taas esimerkiksi Antúa olemattomaksi väittävä henkilö on Antún kannalta katsoen ulkopuolinen, jolta ei voi parempaa odottaakaan.

Antún olemattomuutta on mahdoton todistaa. Niinpä tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole selvittää onko Antú olemassa, vaan pitäisikö ihmisten yleensä ja varsinkin minun henkilökohtaisesti tehdä jotakin sen johdosta, jos Antú on olemassa. Niinpä tarkastelen ihmisen vapaata tahtoakin vain tästä näkökulmasta, ja jätän laajemmat pohdinnat sikseen. Oikeudenmukainen Antú ei palkitse tai rankaise ihmisiä Antún tahdon noudattamisesta tai rikkomisesta, ellei ihmisten toiminta ole tietoista. Tietoinen toiminta tässä suhteessa taas on mahdollinen vain ihmisille, joille Antú on tahtonsa henkilökohtaisesti ilmaissut. Vain nämä ihmiset – jos heitä on – voivat käyttää vapaata tahtoaan tavalla, jolla on Antúlle jotakin merkitystä, ja vain he voivat pohtia tätä asiaa pitemmälle. Antú ei ilmeisesti välitä siitä, mitä tekevät ne ihmiset (kuten minä), jotka eivät ole tällaista ilmoitusta saaneet.

Siinä missä Antú on kaikkivaltias, ihmisen kyky rikkoa Antún tahtoa vastaan on hyvinkin rajallinen, mutta tässä pitänee silti ottaa huomioon aste-ero. Voi olla asioita, joita ihmisten Antún mielestä ei pitäisi tehdä, kuten toisten ihmisten tappaminen, mutta Antú ei pidä asiaa niin tärkeänä että estäisi sen. (Sivuhuomautus: Tätä voidaan pitää viitteenä siihen suuntaan, että ihmiset yksilöinä eivät ole Antúlle kovin tärkeitä.) Periaatteessa tämäntyyppisistä teoista voisi kuitenkin seurata rangaistus Antúlta. Jos taas on asioita, joilla on merkitystä Antúlle ja joita Antú ei todellakaan halua ihmisten tekevän, ihmiset yksinkertaisesti eivät tee niitä. Kuvitteellinen esimerkki: Jos ihmiset voisivat toimia neljässä avaruudellisessa ulottuvuudessa, he voisivat tehdä jotakin mitä Antú ehdottomasti ei halua heidän tekevän. Siksi he voivat toimia vain kolmessa avaruudellisessa ulottuvuudessa, eivätkä useimmat ihmiset koskaan tule edes ajatelleeksi, että heidän toimintakykynsä on jotenkin rajallinen. Esimerkki on epätodennäköinen, mutta niin on hiukan pakko olla, koska jos tällaisia rajoituksia todella on, ne ovat melko varmasti luonteeltaan sellaisia ettemme voi niitä koskaan huomata tai edes kuvitella, emmekä siis voi myöskään kuvitella niiden rikkomista.

Minulla on mielestäni aihetta tuntea syvää epäluuloa kaikkia sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka väittävät tietävänsä tällaisista asioista enemmän kuin minä, ja jotka yrittävät käännyttää muita ihmisiä oman näkemyksensä kannalle (en myöskään harrasta väärää vaatimattomuutta). Antú ei välikäsiä tarvitsisi. Joko sitä ei ole olemassa, tai se ei ole minusta kiinnostunut. Kummassakaan tapauksessa ei ole Antún esittämiä vaatimuksia, jotka minun pitäisi täyttää, ei myöskään tulevaa rangaistusta tai palkintoa. Saadakseni viestin Antúlta minun ei tarvitse mennä mihinkään erityiseen paikkaan tai tilaisuuteen; Antú – jos on olemassa – tietää kyllä mistä minut löytää, ja tietää myös että otan viestin mielelläni vastaan, jos sellainen on tulossa. En odota sitä koskaan saavani, ja jos sitä ei tule, en katso elämästäni sen takia mitään puuttuvan. Feministejä mukaillen: Ihminen ilman uskontoa on kuin kala ilman polkupyörää.

Kaikista vähäisemmistä uskomusolennoista voidaan todeta kuten Arthur C. Clarke: Jos on olemassa jumalia, joiden pääasiallinen kiinnostuksen kohde on ihminen, ne eivät voi olla kovin tärkeitä jumalia. (If there are any gods whose chief concern is man, they cannot be very important gods.) – Edellä kuvaamani ristiriidat ovat olemassa myös siinä tapauksessa, että tällaiset olennot oletetaan todellisiksi. Voidaan toki ajatella että vähäisemmätkin jumalat ovat niin paljon ihmistä mahtavampia, että ne kannattaisi ottaa huomioon, mutta niiltäkin voisi vähintään odottaa kykyä ilmaista tahtonsa selvästi.

Yritän sanoa tässä tekstissä kaiken, mitä minulla on aiheesta sanottavana, joten tätä ei ole tarkoitettu keskustelun avaukseksi, mutta rationaalinen palaute on silti tervetullutta, ja saatan jopa vastata siihen. Palaute jossa viitataan "pyhiin kirjoituksiin" tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin on edellä kuvatuista syistä arvotonta ja joutuu roskakoriin. Täsmennän että henkilökohtaisen uskonnollisen kokemuksen arvottomuus ei ole absoluuttinen – se voi olla arvokas kokijalleen. Paino on sanalla henkilökohtainen; tällaista kokemusta ei voi siirtää, joten sillä ei ole arvoa muille, eikä myöskään todistusvoimaa. "Pyhissä kirjoituksissa" on samankaltainen ongelma: Ne ovat yritys välittää uskonnollisia asioita ihmiseltä toiselle, mikä ei voi olla tarpeellista, jos asiat ovat Antúlta peräisin – ja jos eivät ole, kyseessä on väärennös.

En pyri käännyttämään ketään. Ensisijaisesti yritän tarkentaa omia ajatuksiani itselleni. Jos siinä sivussa innostan jonkun muun ajattelemaan omilla aivoillaan, kirjoittaminen on ollut kaksin verroin kannattavaa.

"Tant de mains suppliantes sont en vain tendues vers le ciel, que j'ai depuis longtemps cessé de croire qu'il etait habité."

"Niin monet anovat kädet ojennetaan taivasta kohti turhaan, että olen kauan sitten lakannut uskomasta, että se olisi asuttu."

(Noin 17-vuotias päähenkilö Isa puhuu katoliselle papille François Bourgeonin teoksessa "Les passagers du vent", osa kolme "Le comptoir de Juda", sivu 37, kustantaja Editions Glénat, ISBN 2-7234-0753-5, painettu 1988. Myöhempiä painoksia ovat kustantaneet ainakin Casterman ja 12bis. Teoksen tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1780-1782. Ylläoleva suomennos on minun tekemäni.)

Pääsivu   Palaute


Edeltävä ja seuraava teksti eivät varsinaisesti kuulu yhteen; ne ovat samalla sivulla vain siksi etten viitsi tehdä uutta tiedostoa ja luoda siihen linkkejä.


Evoluutiosta ja kreationismista

Kreationistit esittävät joskus asiansa suunnilleen näin: Pistetään apinalauma naputtelemaan kirjoituskoneita. Kuinka todennäköistä on, että ne saavat sattumalta aikaan Shakespearen kootut teokset? Todennäköisyys on häviävän pieni. Kun ajatellaan kuinka monimutkainen pieninkin eliö on, kuinka todennäköistä on että se olisi voinut kehittyä itsestään? Tämäkin todennäköisyys on häviävän pieni. Jumalan siis täytyy olla olemassa, koska vain hän on voinut luoda elolliset olennot.

Tässä esityksessä on ilmeisiä virheitä, ehkä siksi että ko. henkilöt eivät tiedä mistä puhuvat, ehkä siksi että he yrittävät tahallisesti johtaa ihmisiä harhaan. Kumpikaan ei ole anteeksiannettavaa.

Ensinnäkin voi olla vaikea ymmärtää kuinka kauan evoluutio on maapallolla vaikuttanut. Jos tuo apinalauma naputtelee kirjoituskoneitaan yötä päivää kolme ja puoli tai neljä miljardia vuotta, ainakaan minä en lyö vetoa sen puolesta että ne sinä aikana eivät saa jotakin tiettyä tekstiä kirjoitetuksi. (Sitä paitsi jos ne edes joskus jättävät kirjoituskoneensa hetkeksi rauhaan, ne ehtisivät tuossa ajassa kehittyä paljon nykyihmistä korkeammalle tasolle – paitsi että kreationistit eivät tietenkään usko näin pitkän ajan olemassaoloon, eivätkä siihen että apinat voisivat kehittyä.)

Jumalan tarjoaminen ainoaksi mahdolliseksi selitykseksi mille tahansa ilmiölle, jota joku tietty henkilö ei tietyllä hetkellä ymmärrä, on kovin yksisilmäistä. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä miten matkapuhelin toimii, mutta yritäpä selittää puhelinkaupassa, että koska sinä et asiaa ymmärrä, ainoa mahdollisuus on, että Jumala on luonut puhelimet ja niiden väliset yhteydet, joten puhelimesta, liittymästä ja puheluista ei tarvitse maksaa mitään. Toisaalta sekä evoluutiota että puhelintekniikkaa on mahdollista oppia ymmärtämään, joten Jumalan toimiala ilmeisesti pienenee koko ajan.

Kolmas ja tärkein asia on kuitenkin perusteellisen väärä ymmärrys evoluution toiminnasta. Jos jatketaan apina-analogiaa, kysymys ei ole laajan tekstin kirjoittamisesta kerralla valmiiksi (tuskin sitä teki Shakespearekään), vaan oikeampi kuvaus menee jotenkin tähän tapaan: Apinat kirjoittavat jotakin satunnaista. Suuri Oikolukija (=luonnonvalinta) lukee jokaisen merkkijonon, ja hylkää useimmat. Muutamat ovat sattumalta oikein tai melkein oikein kirjoitettuja sanoja, jotka säilytetään. Aikaa myöten lisätään uusia sanoja, ja melkein oikein kirjoitettuja korvataan sattumalta syntyneillä paremmilla versioilla. Sanoja yhdistellään satunnaisesti, ja tuloksena on useimmiten järjettömiä sanajonoja, jotka taas hylätään, mutta joskus syntyy kelvollinen lause, joka säilytetään. Näin jatkaen lauseista kootaan virkkeitä ja virkkeistä kappaleita. Koko ajan aineistoa myös yhdistellään ja järjestellään uusilla tavoilla, ja näissäkin tapauksissa säilytetään vain parhaat versiot. Lopulta valtavan pitkän ajan, suunnattoman monien hylättyjen yritysten ja äärettömän tiukan karsinnan jälkeen saadaan tulos joka on kuin onkin – Leo Tolstoin "Sota ja rauha", koska evoluution käyttövoimana ovat satunnaiset tapahtumat, eikä tulosta voi ennustaa.

Luonnonvalintaa ei pidä ymmärtää tietoiseksi eikä sillä ole suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Tämä ei estä sitä, että tulos on jotakin toimivaa tai jopa todella hienoa. Luonnonvalinta jättää olemaan sen, mikä on tiettyjen sääntöjen mukaan "oikein" – kirjaa tehtäessä sanakirjan, kieliopin, jonkinlaisen logiikan ja joidenkin tyylisääntöjen mukaan, eliöistä puhuttaessa sen mukaan, mikä on elinkelpoisin ratkaisu sillä hetkellä, ei joskus tulevaisuudessa.

Pääsivu   Palaute